III Sosiaalinen Eurooppa - Ihmisten Eurooppa

Eurooppalainen hyvinvointivaltio

Euroopan yhdentyessä yhä uusia alueita tulee mukaan. On oman etumme mukaista olla kehityksessä mukana alusta alkaen määrittämässä sitä mihin olemme menossa. Jos haluamme että suomalainen hyvinvointivaltio pysyy ja kenties jopa kehittyy entisestään, on meidän puolustettava sitä Euroopan tasolla. Oikeastaan voisi kärjistää asian niin, että jos emme aja eurooppalaista hyvinvointivaltiota, ajavat muut puolestamme sen purkamista. Tietenkään asia ei ole näin yksinkertainen, mutta säätelyn purkaminen, työehtojen heikentäminen, sosiaaliturvarakenteiden purkaminen ja moni muu hyvinvointivaltiomme perustuksia hävittävä teema on jo Euroopan oikeistolaisten puolueiden asialistalla.

Sosialidemokraattien tavoitteena on sen sijaan aina ollut rakentaa Euroopan unionista sosiaalinen ja tasa-arvoinen unioni kaikille. Tämä tarkoittaa myös hyvinvointivaltioperiaatteiden ulottamista eurooppalaiselle tasolle. Meidän nauttimamme edut ja oikeudet on taattava kaikille Euroopan kansalaisille. Samalla on kuitenkin hyvä tiedostaa, että meidän mallimmekaan ei ole täysin aukoton.

Silti suomalainen malli voi hyvinkin toimia esimerkkinä muille.  Pohjoismainen hyvinvointivaltiomme on toiminut tukevana pohjana niin hyvinvointimme, kuin kilpailukykymmekin rakentamiselle. Pohjoismainen hyvinvointivaltio ei ole vain taannut kansalaistensa sosiaalisia oikeuksia, vaan on myös osoittautunut taloudelliseksi menestykseksi.

On meidän tehtävämme, ja suorastaan velvollisuutemme, vaikuttaa siihen, että unioni kehittyy tulevaisuudessa vastaamaan paremmin kansalaistensa tarpeisiin ja olemassa olevaan demokratia- ja laillisuusvajeeseen. Nykyisellään unionin toimielinten valta ei ole riittävällä tavalla tasapainotettu velvollisuuksilla kansalaisia kohtaan. Eurooppalaisilla onkin valittavanaan kaksi vaihtoehtoista mallia, oikeistolainen ja vasemmistolainen vaihtoehto, eli hallitsevan uusliberaalin talouspolitiikan johdolla jatkuva kehitys, tai sosiaalisesti oikeudenmukaisempaan ja kestävämpään talous- ja sosiaalipolitiikkaan pyrkivä malli. Voidakseen kukoistaa tulevaisuudessa taloudellisesti kyseenalaistamatta kansalaistensa etuja, on Euroopan unionin, yhä kasvavassa globaalissa kilpailussa ja talouskriisin syvetessä, nostettava hyvinvointivaltion peruskivet, kuten korkealaatuinen koulutus, terveydenhuolto, tasa-arvo ja solidaarisuus välttämättömiksi osiksi eurooppalaista poliittista kokonaisuutta.

Vaihtoehto tälle ei saa olla kilpajuoksu kohti heikoimpia työehtoja, alinta sosiaaliturvaa ja koulutusta, johon vain varakkailla on varaa, vaan meidän on kehitettävä eurooppalaista hyvinvointia kokonaisuutena, josta hyötyvät kaikki, eivät vain kehittymättömimmissä hyvinvointivaltioissa elävät unionin kansalaiset. Sosialidemokraattien unelmana on tasa-arvoinen eurooppalainen hyvinvointivaltio, jossa kohtaavat sekä taloudellinen, että sosiaalinen hyvinvointi ihmisten, eikä markkinoiden ehdoilla.

Vuonna 2050:

Eurooppalainen hyvinvointivaltio on todellisuutta.

Yksinkertaisen esimerkin kautta on kenties helpoin selventää miten eurooppalainen hyvinvointivaltio voi tuoda lisäarvoa jokaiselle. Jos ja kun ilmainen ja laadukas koulutus nousee eurooppalaisen hyvinvointivaltion perusarvoksi, niin kuin se on toistaiseksi ollut Suomessa, ovat edut jokaiselle Euroopan asukkaalle selvät. Tämän lisäksi olisi kuitenkin myös erittäin tärkeää lisätä osaamista ja tietoisuutta vieraiden kielten ja kulttuurien osalta, sekä kehittää jatkuvasti jokaisen henkilökohtaista osaamista. Loistava keino tähän on Euroopan demarinuorten ECOSYn ajama ”Universal Erasmus”, jonka perusajatuksena on se, että nykyisen reilun yhden prosentin sijaan (lähes) kaikki nuoret kävisivät toisessa Euroopan maassa vaihto-ohjelman kautta. Kyseessä voisi olla opiskelija- tai tutkijavaihto, tai sitten työharjoittelu tai muu vastaava. Tällä hetkellä eurooppalaiset vaihto-ohjelmat palvelevet lähinnä korkeakoulutettua eliittiä jolla on mahdollisuus ja varaa lähteä ulkomaille opiskelemaan. Olisikin tärkeää ulottaa tämä mahdollisuus kaikille nuorille kaikkialla Euroopassa.

Vuonna 2050:

Jokainen eurooppalainen nuori käy toisessa Euroopan maassa vaihdossa.

Maahanmuutto

Vuonna 2050:

Maahanmuuttokysymystä ei enää ole sanan nykyisessä merkityksessä.

Maahanmuutto on tunteita herättävä aihe. Intohimoiseen saarnaamiseen syyllistyvät usein sekä maahanmuuttoa vastustavat, että sitä kannattavat sillä seurauksella, että usein ei juurikaan keskustella, vaan lähinnä julistetaan omaa sanomaa toisen suuntaan vastaanottajasta ja vastaanottokyvystä huolimatta.

Tosiasia on kuitenkin se, että sekä Suomi, että koko Eurooppa tarvitsee maahanmuuttoa nyt, niin kuin se on aina tarvinnut. Ilman maahanmuuttoa huoltosuhteemme vinoutuu pahasti, ja tämä tarkoittaa sekä huomattavasti pidempiä työuria, suurempaa työtaakkaa, korkeampia veroja ja vähemmän hoivaa sitä tarvitseville.  Avataanpa väitettä hieman, eli kun väestö vanhenee samalla kun ikäluokat pienenevät, on meitä entistä pienempi joukko hoitamassa entistä suurempia velvoitteita. Jo saman tason säilyttäminen peruspalveluissa vaatii pienemmältä joukolta suurempia panostuksia. Ja on oletettavaa, että kun vanhusväestön määrä kasvaa, myös tarve erilaisille palveluille kasvaa. Tämä tarkoittaa sitä, että entistä pienempi määrä veronmaksajia kustantaa suurempaa määrää palveluita ja eläkkeitä, mikä suoraan sanottuna tarkoittaa korkeampia veroja, pidempiä työuria ja suurempaa työtaakkaa. Tarvitsemmekin maahanmuuttajia sekä tekemään Eurooppaan töitä monille aloille, aivan erityisesti hoiva-aloille ja tarvitsemme heitä myös maksamaan veroja.

Talouskriisin nostattama hätä tekee helposti tilaa erilaisille populistisille maahanmuuttovastaisille ja rasistisille liikkeille, joiden perusargumentti on ”töitä vain suomalaisille” –tyyppistä roskaa. Tosiasia kuitenkin on, että monilla aloilla on tälläkin hetkellä valtava pula pätevästä työvoimasta, ja vaikka työttömien määrä nyt nouseekin, eivät työt ja työttömät tule kohtaamaan tämän kriisin aikana, eivätkä sen jälkeenkään nykyisin eväin. Toki jotain voidaan asian korjaamiseksi tehdä koulutuspolitiikan keinoin, ja pitäisikin tehdä. Mutta vaikka nostaisimmekin koulutusmääriä eri aloilla, tulee meillä siitä huolimatta olemaan pula osaavasta työvoimasta.

”Maahanmuuttoa tarvitaan riippumatta jäsenvaltioiden omasta työllisyyspolitiikasta. Tämän asian tiedostaminen on solidaarista Eurooppa-politiikkaa. Sen lisäksi se on äärimmäisen järkevää.”

Maahanmuutosta puhuttaessa on muistettava, että kun puhumme Euroopan sisäisestä ja ulkoisesta maahanmuutosta, puhumme kahdesta eri asiasta, eikä kummallakaan näistä ole mitään tekemistä pakolaisten kanssa. Pakolaiset pakenevat vainoa, sotaa, luonnonkatastrofeja tai muuta henkensä uhalla, ja on koko ihmiskunnan vastuu pitää huolta niistä, jotka oma valtio yrittää tuhota. Kansainväliset sopimukset aiheesta ovat selkeitä, ja olisi jo korkea aika Suomenkin kantaa vastuunsa aidosti ja kunnolla asiassa. Ja kertauksen vuoksi; maahanmuuton kanssa tällä ei ole mitään tekemistä.

Euroopan sisäinen maahanmuutto kuuluu unionin liikkuvuussäädösten piiriin. EU:n vapaan liikkuvuuden piiriin kuuluvat periaatteessa tavarat, palvelut, pääoma ja ihmiset. Tällä hetkellä ihmisten liikkuvuutta on kuitenkin rajoitettu erilaisin tavoin huomattavasti ja varsinkin uusien ja vanhojen jäsenmaiden kansalaisten asemissa on eroja.

Jotta unionin neljä vapautta toteutuisivat ja Euroopan unioni kehittyisi kohti ihmisten Eurooppaa, olisi esteet liikkuvuuden tieltä poistettava pikimmiten. Kaikkia unionin kansalaisia olisi kohdeltava tasa-arvoisina kaikkialla Euroopassa. Vain näin voidaan estää esimerkiksi ulkomaisen työvoiman hyväksikäyttö ja matalampien palkkojen maksaminen ulkomaisille työntekijöille. Erityisen tärkeää olisi poistaa loputkin esteet opiskelijoiden ja työn tai opiskelun vuoksi muuttavien perheenjäsenten osalta. Jos töiden vuoksi muuttavan lapset eivät saisikaan hoitopaikkaa, tai puoliso ei ole kotouttamistoimien piirissä, ei liikkuvuus toteudu.

”Uudet Eurooppalaiset tulee toivottaa poliittisin teoin tervetulleeksi ja mahdollistaa kaikin tavoin sopeutuminen yhteiskuntaan, mieluummin kuin katsella näiden ihmisten ajelehtivan proomuilla laittomasti Etelä-Euroopan rannoille.”

Euroopan rakentaminen linnoitukseksi ei vain toimi todellisuudessa. Vaikka kuinka sulkisimme ulkoiset rajat, ei se maahanmuuttoa lopeta, ajaa sen vain maan alle ja laittomaksi. Tämä taas aiheuttaa suunnattomia ongelmia maahanmuuton hallinnan suhteen, puhumattakaan inhimillisistä tragedioista, jotka seuraavat ihmiskauppaa ja salakuljetusta. Jos laillinen maahanmuutto on (lähes) mahdotonta, ihmiskaupan mahdollisuudet kasvavat huomattavasti.

Ja kuitenkin kaiken aikaa Eurooppa tarvitsee maahanmuuttajia.

Maahanmuuttajien kotouttamiseen on kiinnitettävä huomiota huomattavasti enemmän kuin tällä hetkellä. Eikä vain itse maahanmuuttajin, vaan myös muun väestön sopeuttamiseen ja tietoisuuden lisäämiseen. Euroopassa näemme mitä erilaiset tavat kohdella maahanmuuttajia ovat toimineet. Lähestymistavat ovat vaihdelleet Ranskan sulauttamispolitiikasta, eli siitä että kaikkien tulijoiden on mukauduttava ja ”muututtava” ranskalaisiksi (tähän liittyvät esimerkiksi huivikiellot jne.), Saksan lähestymistapaan, jossa eri ryhmät pidettiin tarkoituksella erillään, jopa niin että maahanmuuttajien ei ollut mahdollista saada Saksan kansalaisuutta kuin vasta muutamia vuosia sitten, tai sitten brittien monikulttuurisuuspolitiikkaan, jossa kaikkien kulttuurien on annettu olla olemassa, kunhan perussääntöjen rajoissa on pysytty. Tosin viime aikoina tähän on tullut muutoksia, eikä parempaan suuntaan.

”Tärkeää olisi, ettei maahanmuuttajan täytyisi luopua omastaan, mutta perusoikeuksiin liittyvät seikat ovat kulttuurillisten käytäntöjen yläpuolella.”