I Puhdas ympäristö ja kilpailukyky eivät ole toisiaan poissulkevia

Mitä ihmeen viherkaulustyöpaikkoja?

Ilmastonmuutostahan ei varsinaisesti ollut olemassa ennen ekonomisti Nicholas Sternin raporttia vuonna 2006. Hän takoi päähämme ajatuksen siitä, että on taloudellisesti fiksua torjua ilmastonmuutos. Maailma havahtui, kun alettiin puhua rahasta. Tämä todisti ihmisen perusluonteen jälleen kerran: setelin katoaminen harmittaa enemmän kun setelin löytäminen tuottaa iloa.

”Jos en voi vakuuttaa teitä ilmastonmuutoksen ehkäisyn tarpeellisuudesta vetoamalla inhimillisiin arvoihin, niin vetoan sitten taloudellisiin. 10 miljoonaa viherkaulustyöpaikkaa unionin alueelle!”

Tehdään siis ilmastonmuutoksen torjunnasta bisnes. EU:n rooli tässä on luoda puitteet ja pelisäännöt. Tämä tarkoittaa määrätietoisia panostuksia vihreään ekoteknologiaan. Puhumme ns. viherkaulustyöpaikoista. Lisäksi on hyvä huomata, että Suomen kaltainen korkean koulutuksen maa hyötyy tällaisesta kehityksestä valtavasti. 

Vuonna 2050:

Päästökauppa on tehnyt itsensä turhaksi. Syynä tälle ovat vuosisadan alussa tehdyt määrätietoiset panostukset vihreän energiateknologian kehittämiseen.

EU:n on näytettävä esimerkkiä ja siivottava oma tonttinsa. Kööpenhaminan ilmastokokous joulukuussa 2009 tulee näyttämään suuntaa koko maailman kehitykselle.

”Lähtökohta on, että ympäristöä ei saa tuhota rahallakaan”

Ei pidä ummistaa kuitenkaan silmiä olemassa olevilta päästöjen lähteiltä. Näiden hallinnassa on käytettävä taloudellisen ohjauksen mahdollisuutta hyväksi niin paljon, kuin mahdollista. Tämä tarkoittaa päästökaupan laajentamista ja kansainvälisiä ympäristöveroja.

II Talous ja kilpailukyky

Yhteinen finanssipolitiikka kriisien lievittäjänä ja tehokkaiden investointien mahdollistajana

Vuonna 2050:

EU:n finanssipolitiikka on ollut jo pitkään yhteen sovitettua ja eurooppalaisen talouspolitiikan vaikuttavuus on kasvanut eurovelkakirjojen tultua markkinoille. Neuvottelut maailmanvaluutan käyttöönotosta ovat loppusuoralla.

EU:n budjetin kasvattaminen sinänsä ei ole itseisarvo. Nykyinen panostus riittää toistaiseksi, mutta sitä tulee jakaa eri tavoin. Tällä hetkellä EU-budjetin kautta kierrätetään rahaa todella paljon, joten mistään todellista eurooppalaista finanssipolitiikkaa ei ole syntynyt.

Myös maataloustukia on pakko tarkastella kriittisesti jo ilmastonmuutoksen takia; onko julkisilla varoilla tuettava sitä, että suomalaiset syövät tammikuussa 30 asteen pakkasella sähkölampun alla kasvihuoneessa viljeltyjä tomaatteja.

Sen sijaan unionin tulee yhteen sovittaa jäsenvaltioiden finanssipolitiikkaa. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että EU voisi esimerkiksi luoda talouskriisissä elvytyspaketin, joka toteutetaan kaikissa jäsenmaissa samansuuntaisena. Näin sen vaikutus sisämarkkinoilla olisi paras mahdollinen, eikä oman tuotannon suojelu olisi yksittäiselle jäsenvaltiolle enää kannattavaa.

Yhteen sovitettu finanssipolitiikka avaa uudenlaiset mahdollisuudet myös tutkimus- ja tuotekehitysinvestoinneille. Koko EU käyttää tällä hetkellä tutkimukseen ja tuotekehitykseen saman verran kuin Nokia yksin.

Kärkenä näkisin satsaukset uuteen ympäristö- ja energiateknologiaan, siis viherkaulustyöpaikkoihin. Tämä kannattaa tehdä nyt, sillä tämä panostus maksaa itsensä moninkertaisena takaisin, kun talous väistämättä lähtee uuteen nousuun.

"En halua, että kilpailukykymme koostuu tulevaisuudessa cocktailista, jossa on eurooppalainen koulutustaso, aasialaiset palkat ja USA:n sosiaaliturvajärjestelmä.”

EU:n kilpailukyky perustuu ihmisten osaamiseen ja hyvinvointiin. Hyvä sosiaaliturva on EU:n vetovoimatekijä. Jos nuoret valmistuvat kolmekymppisinä työkyvyttömiksi suorituskeskeisen yhteiskunnan ja mielenterveyspalveluiden puutteen takia, on kilpailukyky kaukana.

Rahoitusmarkkinat

Vuonna 2050:

Kansainväliset rahoitusmarkkinoiden pelisäännöt toimivat ilman porsaanreikiä. EU:n oma luottoluokituslaitos ei jakele sijoitusvinkkejä.

Luottojohdannaiset ovat suhteellisen tuore rahoitustoiminnan ala. Noin kymmenessä vuodessa tämän toiminnan arvo nousi nollasta 60 biljoonaan dollariin. Kuutosen jälkeen siis tulee 13 nollaa. Tämä kaupankäynti ei perustu mihinkään todelliseen ostotapahtumaan, maailmaamme on muodostunut vertaistalous.

Valuuttakaupasta alle 10 prosenttia perustuu siihen, että jossain tuote vaihtaa omistajaa ja kauppaan tarvitaan toista valuuttaa. Yli 90 prosenttia on valuuttakeinottelua ja erilaisia suojauksia.

On käytävä kriittinen keskustelu siitä, mikä on rahoitussektorin tehtävä. Mielestäni se on pääoman kohdentaminen parhaisiin tuottokohteisiin, eikä mitään muuta. Tällä hetkellä alan toimijat harrastavat kuitenkin kaikkea mahdollista valuuttakeinottelusta luottoluokitukseen. Markkinat eivät aina toimi täydellisesti. Aina kun informaatio jakaantuu epätasaisesti markkinaosapuolien kesken (toisin sanoen aina), markkinoiden tehokkaan toiminnan keskeinen oletus ei toteudu ja sokean markkinauskon voi heittää romukoppaan. Tarvitaan valtion väliintuloa.

Vuonna 2050:

Veroparatiisit ovat historiaa. Kansainväliset verot ovat vähentäneet väärinkäytöksiä huomattavasti ja pörssitalous vastaakin jo likimain sitä, mitä oikeassa ihmisiä koskettavassa taloudessa tapahtuu.

Veroparatiisit nakertavat verotuloja. Arvioidaan, että jopa kolmasosa maailman varallisuudesta on verottajan ulottumattomissa. Ennen kaikkea veroparatiisit nakertavat kansalaisten uskoa järjestelmään. EU voi halutessaan siivota oman tonttinsa, mutta se ei riitä. Tässä on maailmanlaajuisen vaikuttamisen paikka. Se, mitä EU:ssa voidaan sisäisesti tehdä, on ns. laillisen veronkierron vähentäminen. Tätä tapahtuu todella paljon mm. yritystoiminnan säätiöittämisen kautta.

On periaatteessa yritysomistajien oma asia päättää johdon palkitsemisesta. Siksi ihmettelenkin kovin paljon, miksi yrityksen pitkän aikavälin pärjäämisen kustannuksella omistajat hyväksyvät lyhytnäköiseen kvartaalishoppailuun kannustavia palkkiojärjestelmiä.

Mutta siinä vaiheessa, kun valtio tulee pelastamaan yritystä, on asenteen muututtava. Ei rahaa voi ampua hehtaaripyssyllä yrityksiin, jos valtio ei saa omistusta vastineeksi. Johtajien osakeoptioista on myös silloin syytä luopua. Palkitsevuuden kannalta bonusjärjestelmä voisi olla olemassa, mutta se tulee sitoa yrityksen menestykseen paljon neljännesvuotta pidemmällä aikavälillä.

”Siellä missä valtio menee yksityisen firman apuun, on optiot saatava kuriin ja omistusta vastalahjaksi”

Kansainväliset talousinstituutiot

Vuonna 2050:

Kansainväliset talousinstituutiot tekevät sitä, mikä on niiden tarkoitus; ne luovat vakautta ja taistelevat köyhyyttä vastaan.

Euroopan keskuspankki on yksi maailman itsenäisimpiä keskuspankkeja. Se on hyvä asia pankin uskottavuuden kannalta. Käytännössä pankin toimet ovat herättäneet vähemmän luottamusta markkinoilla, kuin itsenäisyyden aste antaisi olettaa.

Tällä hetkellä pankkia sitoo perussopimuksen mukaan vain alhaisen inflaation tavoite. Nyt elämme kuitenkin aikaa, jolloin inflaatio ei ole mikään ongelma, mutta korkea työttömyys on. Pankki ei voi kuitenkaan kapean toimeksiantonsa takia vaikuttaa tilanteeseen. Pankille pitäisi sallia ns. keinojen vapaus. Tämä tarkoittaisi, että pankille määritellään poliittisesti tavoitteita, esim. matala työttömyys, mutta keinot ovat pankin omassa käytössä itsenäisyyden takaamiseksi.

EU:n on vaadittava eettisyyttä kansainvälisiin talousinstituutioihin. Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n pakkopolitiikan takia työttömäksi joutunut maanviljelijä ei ole edustettuna kokouspöydässä. Finanssi-intressit sen sijaan ovat hyvinkin edustettuina valtiovarainministerien ja keskuspankkiirien toimesta. Näissä instituutioissa olisi ensiarvoisen tärkeää korvata sokea ideologinen markkinausko moderniin taloustieteeseen perustuvalla analyysillä, joka ottaa huomioon informaation epätäydellisyyden ja taloudellisten prosessien dynamiikan.

Toisen maailmansodan jälkeen luodut Bretton Woods -instituutiot eli Maailmanpankki ja IMF on luotu Yhdysvaltain ja Euroopan tarpeisiin ja se näkyy niiden harjoittamassa politiikassa ja niiden sisäisessä vallanjaossa. Voimasuhteet täytyy päivittää vastaamaan maailmantalouden nykytilaa, jossa myös Kiina, Intia ja Venäjä ovat keskeisiä toimijoita. Mieleen on myös hyvä palauttaa ajatus näiden instituutioiden roolista kehitysyhteistyössä.

Euroopan unionin kautta voidaan vaikuttaa näiden organisaatioiden jäsenyyksiin, siihen, ketä ne kuuntelevat ja äänivaltasuhteisiin, jotta Wall Streetille epäterveellä tavalla kallellaan oleva globaalin talousvallan käyttö saadaan tasapainoon. Kiina on esimerkiksi yrittänyt toistuvasti saada lisää äänivaltaa IMF:ssä ja luvannut vastaavasti nostaa pääomakontribuutiotaan, mutta USA ei halua luopua käytännön veto-oikeudestaan. Olen toiveikas kuitenkin sen suhteen, että vuoropuhelu Obaman USA:n ja Euroopan välillä johtaa tuloksiin.

III Sosiaalinen Eurooppa - Ihmisten Eurooppa

Eurooppalainen hyvinvointivaltio

Euroopan yhdentyessä yhä uusia alueita tulee mukaan. On oman etumme mukaista olla kehityksessä mukana alusta alkaen määrittämässä sitä mihin olemme menossa. Jos haluamme että suomalainen hyvinvointivaltio pysyy ja kenties jopa kehittyy entisestään, on meidän puolustettava sitä Euroopan tasolla. Oikeastaan voisi kärjistää asian niin, että jos emme aja eurooppalaista hyvinvointivaltiota, ajavat muut puolestamme sen purkamista. Tietenkään asia ei ole näin yksinkertainen, mutta säätelyn purkaminen, työehtojen heikentäminen, sosiaaliturvarakenteiden purkaminen ja moni muu hyvinvointivaltiomme perustuksia hävittävä teema on jo Euroopan oikeistolaisten puolueiden asialistalla.

Sosialidemokraattien tavoitteena on sen sijaan aina ollut rakentaa Euroopan unionista sosiaalinen ja tasa-arvoinen unioni kaikille. Tämä tarkoittaa myös hyvinvointivaltioperiaatteiden ulottamista eurooppalaiselle tasolle. Meidän nauttimamme edut ja oikeudet on taattava kaikille Euroopan kansalaisille. Samalla on kuitenkin hyvä tiedostaa, että meidän mallimmekaan ei ole täysin aukoton.

Silti suomalainen malli voi hyvinkin toimia esimerkkinä muille.  Pohjoismainen hyvinvointivaltiomme on toiminut tukevana pohjana niin hyvinvointimme, kuin kilpailukykymmekin rakentamiselle. Pohjoismainen hyvinvointivaltio ei ole vain taannut kansalaistensa sosiaalisia oikeuksia, vaan on myös osoittautunut taloudelliseksi menestykseksi.

On meidän tehtävämme, ja suorastaan velvollisuutemme, vaikuttaa siihen, että unioni kehittyy tulevaisuudessa vastaamaan paremmin kansalaistensa tarpeisiin ja olemassa olevaan demokratia- ja laillisuusvajeeseen. Nykyisellään unionin toimielinten valta ei ole riittävällä tavalla tasapainotettu velvollisuuksilla kansalaisia kohtaan. Eurooppalaisilla onkin valittavanaan kaksi vaihtoehtoista mallia, oikeistolainen ja vasemmistolainen vaihtoehto, eli hallitsevan uusliberaalin talouspolitiikan johdolla jatkuva kehitys, tai sosiaalisesti oikeudenmukaisempaan ja kestävämpään talous- ja sosiaalipolitiikkaan pyrkivä malli. Voidakseen kukoistaa tulevaisuudessa taloudellisesti kyseenalaistamatta kansalaistensa etuja, on Euroopan unionin, yhä kasvavassa globaalissa kilpailussa ja talouskriisin syvetessä, nostettava hyvinvointivaltion peruskivet, kuten korkealaatuinen koulutus, terveydenhuolto, tasa-arvo ja solidaarisuus välttämättömiksi osiksi eurooppalaista poliittista kokonaisuutta.

Vaihtoehto tälle ei saa olla kilpajuoksu kohti heikoimpia työehtoja, alinta sosiaaliturvaa ja koulutusta, johon vain varakkailla on varaa, vaan meidän on kehitettävä eurooppalaista hyvinvointia kokonaisuutena, josta hyötyvät kaikki, eivät vain kehittymättömimmissä hyvinvointivaltioissa elävät unionin kansalaiset. Sosialidemokraattien unelmana on tasa-arvoinen eurooppalainen hyvinvointivaltio, jossa kohtaavat sekä taloudellinen, että sosiaalinen hyvinvointi ihmisten, eikä markkinoiden ehdoilla.

Vuonna 2050:

Eurooppalainen hyvinvointivaltio on todellisuutta.

Yksinkertaisen esimerkin kautta on kenties helpoin selventää miten eurooppalainen hyvinvointivaltio voi tuoda lisäarvoa jokaiselle. Jos ja kun ilmainen ja laadukas koulutus nousee eurooppalaisen hyvinvointivaltion perusarvoksi, niin kuin se on toistaiseksi ollut Suomessa, ovat edut jokaiselle Euroopan asukkaalle selvät. Tämän lisäksi olisi kuitenkin myös erittäin tärkeää lisätä osaamista ja tietoisuutta vieraiden kielten ja kulttuurien osalta, sekä kehittää jatkuvasti jokaisen henkilökohtaista osaamista. Loistava keino tähän on Euroopan demarinuorten ECOSYn ajama ”Universal Erasmus”, jonka perusajatuksena on se, että nykyisen reilun yhden prosentin sijaan (lähes) kaikki nuoret kävisivät toisessa Euroopan maassa vaihto-ohjelman kautta. Kyseessä voisi olla opiskelija- tai tutkijavaihto, tai sitten työharjoittelu tai muu vastaava. Tällä hetkellä eurooppalaiset vaihto-ohjelmat palvelevet lähinnä korkeakoulutettua eliittiä jolla on mahdollisuus ja varaa lähteä ulkomaille opiskelemaan. Olisikin tärkeää ulottaa tämä mahdollisuus kaikille nuorille kaikkialla Euroopassa.

Vuonna 2050:

Jokainen eurooppalainen nuori käy toisessa Euroopan maassa vaihdossa.

Maahanmuutto

Vuonna 2050:

Maahanmuuttokysymystä ei enää ole sanan nykyisessä merkityksessä.

Maahanmuutto on tunteita herättävä aihe. Intohimoiseen saarnaamiseen syyllistyvät usein sekä maahanmuuttoa vastustavat, että sitä kannattavat sillä seurauksella, että usein ei juurikaan keskustella, vaan lähinnä julistetaan omaa sanomaa toisen suuntaan vastaanottajasta ja vastaanottokyvystä huolimatta.

Tosiasia on kuitenkin se, että sekä Suomi, että koko Eurooppa tarvitsee maahanmuuttoa nyt, niin kuin se on aina tarvinnut. Ilman maahanmuuttoa huoltosuhteemme vinoutuu pahasti, ja tämä tarkoittaa sekä huomattavasti pidempiä työuria, suurempaa työtaakkaa, korkeampia veroja ja vähemmän hoivaa sitä tarvitseville.  Avataanpa väitettä hieman, eli kun väestö vanhenee samalla kun ikäluokat pienenevät, on meitä entistä pienempi joukko hoitamassa entistä suurempia velvoitteita. Jo saman tason säilyttäminen peruspalveluissa vaatii pienemmältä joukolta suurempia panostuksia. Ja on oletettavaa, että kun vanhusväestön määrä kasvaa, myös tarve erilaisille palveluille kasvaa. Tämä tarkoittaa sitä, että entistä pienempi määrä veronmaksajia kustantaa suurempaa määrää palveluita ja eläkkeitä, mikä suoraan sanottuna tarkoittaa korkeampia veroja, pidempiä työuria ja suurempaa työtaakkaa. Tarvitsemmekin maahanmuuttajia sekä tekemään Eurooppaan töitä monille aloille, aivan erityisesti hoiva-aloille ja tarvitsemme heitä myös maksamaan veroja.

Talouskriisin nostattama hätä tekee helposti tilaa erilaisille populistisille maahanmuuttovastaisille ja rasistisille liikkeille, joiden perusargumentti on ”töitä vain suomalaisille” –tyyppistä roskaa. Tosiasia kuitenkin on, että monilla aloilla on tälläkin hetkellä valtava pula pätevästä työvoimasta, ja vaikka työttömien määrä nyt nouseekin, eivät työt ja työttömät tule kohtaamaan tämän kriisin aikana, eivätkä sen jälkeenkään nykyisin eväin. Toki jotain voidaan asian korjaamiseksi tehdä koulutuspolitiikan keinoin, ja pitäisikin tehdä. Mutta vaikka nostaisimmekin koulutusmääriä eri aloilla, tulee meillä siitä huolimatta olemaan pula osaavasta työvoimasta.

”Maahanmuuttoa tarvitaan riippumatta jäsenvaltioiden omasta työllisyyspolitiikasta. Tämän asian tiedostaminen on solidaarista Eurooppa-politiikkaa. Sen lisäksi se on äärimmäisen järkevää.”

Maahanmuutosta puhuttaessa on muistettava, että kun puhumme Euroopan sisäisestä ja ulkoisesta maahanmuutosta, puhumme kahdesta eri asiasta, eikä kummallakaan näistä ole mitään tekemistä pakolaisten kanssa. Pakolaiset pakenevat vainoa, sotaa, luonnonkatastrofeja tai muuta henkensä uhalla, ja on koko ihmiskunnan vastuu pitää huolta niistä, jotka oma valtio yrittää tuhota. Kansainväliset sopimukset aiheesta ovat selkeitä, ja olisi jo korkea aika Suomenkin kantaa vastuunsa aidosti ja kunnolla asiassa. Ja kertauksen vuoksi; maahanmuuton kanssa tällä ei ole mitään tekemistä.

Euroopan sisäinen maahanmuutto kuuluu unionin liikkuvuussäädösten piiriin. EU:n vapaan liikkuvuuden piiriin kuuluvat periaatteessa tavarat, palvelut, pääoma ja ihmiset. Tällä hetkellä ihmisten liikkuvuutta on kuitenkin rajoitettu erilaisin tavoin huomattavasti ja varsinkin uusien ja vanhojen jäsenmaiden kansalaisten asemissa on eroja.

Jotta unionin neljä vapautta toteutuisivat ja Euroopan unioni kehittyisi kohti ihmisten Eurooppaa, olisi esteet liikkuvuuden tieltä poistettava pikimmiten. Kaikkia unionin kansalaisia olisi kohdeltava tasa-arvoisina kaikkialla Euroopassa. Vain näin voidaan estää esimerkiksi ulkomaisen työvoiman hyväksikäyttö ja matalampien palkkojen maksaminen ulkomaisille työntekijöille. Erityisen tärkeää olisi poistaa loputkin esteet opiskelijoiden ja työn tai opiskelun vuoksi muuttavien perheenjäsenten osalta. Jos töiden vuoksi muuttavan lapset eivät saisikaan hoitopaikkaa, tai puoliso ei ole kotouttamistoimien piirissä, ei liikkuvuus toteudu.

”Uudet Eurooppalaiset tulee toivottaa poliittisin teoin tervetulleeksi ja mahdollistaa kaikin tavoin sopeutuminen yhteiskuntaan, mieluummin kuin katsella näiden ihmisten ajelehtivan proomuilla laittomasti Etelä-Euroopan rannoille.”

Euroopan rakentaminen linnoitukseksi ei vain toimi todellisuudessa. Vaikka kuinka sulkisimme ulkoiset rajat, ei se maahanmuuttoa lopeta, ajaa sen vain maan alle ja laittomaksi. Tämä taas aiheuttaa suunnattomia ongelmia maahanmuuton hallinnan suhteen, puhumattakaan inhimillisistä tragedioista, jotka seuraavat ihmiskauppaa ja salakuljetusta. Jos laillinen maahanmuutto on (lähes) mahdotonta, ihmiskaupan mahdollisuudet kasvavat huomattavasti.

Ja kuitenkin kaiken aikaa Eurooppa tarvitsee maahanmuuttajia.

Maahanmuuttajien kotouttamiseen on kiinnitettävä huomiota huomattavasti enemmän kuin tällä hetkellä. Eikä vain itse maahanmuuttajin, vaan myös muun väestön sopeuttamiseen ja tietoisuuden lisäämiseen. Euroopassa näemme mitä erilaiset tavat kohdella maahanmuuttajia ovat toimineet. Lähestymistavat ovat vaihdelleet Ranskan sulauttamispolitiikasta, eli siitä että kaikkien tulijoiden on mukauduttava ja ”muututtava” ranskalaisiksi (tähän liittyvät esimerkiksi huivikiellot jne.), Saksan lähestymistapaan, jossa eri ryhmät pidettiin tarkoituksella erillään, jopa niin että maahanmuuttajien ei ollut mahdollista saada Saksan kansalaisuutta kuin vasta muutamia vuosia sitten, tai sitten brittien monikulttuurisuuspolitiikkaan, jossa kaikkien kulttuurien on annettu olla olemassa, kunhan perussääntöjen rajoissa on pysytty. Tosin viime aikoina tähän on tullut muutoksia, eikä parempaan suuntaan.

”Tärkeää olisi, ettei maahanmuuttajan täytyisi luopua omastaan, mutta perusoikeuksiin liittyvät seikat ovat kulttuurillisten käytäntöjen yläpuolella.”

IV Venäjä ulkopolitiikan kärkenä

Vuonna 2050:

Venäjän jäsenyys EU:ssa tekee vuonna 2019 saavutetun viisumivapauden tarpeettomaksi.

Taloudellinen yhteistyö

Jos Eurooppa ei toimi yhtenäisenä talousyhteistyössään Venäjän kanssa, pääsee itänaapurimme harjoittamaan hajota ja hallitse -taktiikkaansa kahdenvälisten sopimusten kautta.

Tämän päivän Venäjä on avoimempana taloutena kaulaansa myöten mukana maailmantalouden muutoksissa. Mm. Georgian sodan jälkeisen valuuttapaon Venäjältä arvellaan olevan noin 20 miljardia dollaria.

”Taloudellinen riippuvuussuhde rauhan rakentajana on EU:n perusajatuksia. Samoin meidän on toimittava Venäjän suhteen. Olemme toisillemme tärkeitä. Venäjällä on energiaa ja EU puolestaan tarjoaa yhteistyötä sekä vetoapua teknisessä ja taloudellisessa kehityksessä”

Suomea on perinteisesti pidetty linkkinä idän ja lännen- EU:n ja Venäjän- välillä. Miten lähdemme liikkeelle? Voisimme aloittaa esim. yhteisellä matkailupolitiikalla Pietarin ja Moskovan valtavilla talousalueilla. Suomalainen matkailuelinkeino voisi saada EU:lta halutessaan aivan uudenlaista tukea esimerkiksi markkinanäkymien kartoittamiseen.

Demokratiaa naapurimaihin

Ukrainan ja Valko-Venäjän demokratiakehityksen tukemisella on myös vaikutusta EU:n Venäjä-suhteisiin. EU:n toimiva yhteistyö näiden maiden kanssa osoittaa Venäjälle, että vanhanaikaisen voimapolitiikan aika on ohi. Näin Venäjä saadaan noudattamaan kansainvälisen politiikan pelisääntöjä.

Ennen pelisääntöjen noudattamista ei voida puhua Venäjän jäsenyydestäkään. Unioniin liittyvien maiden on täytettävä joukko ehtoja, ns. Kööpenhaminan kriteerit. Siis Venäjän pitää olla siinä kunnossa, että pelottelu itärikollisuudella ei enää onnistu, eikä ihmisoikeuksia poljeta. Nämä kriteerit ovat perinteisesti joustaneet poliittisen tilanteen mukaan. Tätä ei kuitenkaan pidä enää sallia.

Suhteiden syventyminen vähentää myös Naton alueellemme luomaa painetta. Sen sijaan panostetaan EU:n omiin kriisinhallintajoukkoihin, jossa painopisteenä on siviilikriisinhallinta.

Vuonna 2050:

Ukrainan ja Valko-Venäjän EU-jäsenyyden ja Pohjois-Afrikan kanssa solmitun vapaakauppasopimuksen jälkeen neuvottelut on aloitettu Lähi-idässä. Näiden toimien seurauksena Naton merkitys on vähentynyt huomattavasti.